Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Ižändy sanoi Avramale: «Lähte iäre omas muas, jätä oma rodu da tuatan kodi. Mene muah, kuduan Minä sinule ozutan.2 Minä luajin sinus suuren rahvahan, Minä blahoslovin sinuu, luajin suurekse sinun nimen, sinä roittos blahosloven՚n՚akse kaikile!3 Minä blahoslovin niidy, ket blahoslovitah sinuu! Kiruon niidy, ket kirotah sinuu! Sinun kauti blahoslovitut roijah kai muailman rovut!»
4 Muga lähti Avram, kui käski hänele Ižändy, i Lot lähti hänenke. Harranas lähtijes Avramale oli seiččiekymmen viizi vuottu igiä.5 Häi otti oman akan Saran, vellenpoijan Lotan, otti kai suitetut elot i kaikkii rahvahii, kedä heil oli Harranas. Hyö lähtiettih matkah Hanaanan muah.
Hyö tuldih sinne.6 Avram matkai pitkizin kaiken sen muan läbi Sihemassah da tuli Moren pyhän puun luo. Niih aigoih täs muas elettih hananeit.7 Ižändy jiäviihes Avramale da sanoi: «Minä annan tämän muan sinun jälgeläzile.» I Avram luadii sinne altarin Ižändäle, kudai jiäviihes hänele.8 Siepäi häi siirdyi Vefil՚an päivännouzupuolel olijah mägimuah i luadii sinne oman stuanun. Vefil՚ oli hänes päivänlaskupuolel, a Gai – päivännouzupuolel. Häi luadii sinne altarin Ižändäle da moliihes Ižändäle, [kudai jiäviihes hänele].9 Siepäi häi siirdyi suvehpäi.
10 Muah tuli nälgyhädä. Se oli moine suuri, ga Avram lähti sikse aigua elämäh Jegiptah.11 Jegiptan lähäle tulduu häi sanoi Sarale: «Minä tiijän, mittuine čoma sinä olet.12 Gu jegiptalazet nähtäh sinuu, hyö ellendetäh – sinä olet minun mučoi, sit hyö tapetah minuu, a sinuu jätetäh hengih.13 Sano jo heile, buito sinä olet minun sizär, gu minule rodies hyvä sinun täh i jiäzin hengih sinun kauti.»
14 Avram tuli Jegiptah, i jegiptalazet nähtih, Sara on ylen čoma.15 Faraonan virgumiehet kačottih häneh da kiitettih händy faraonale, i Sarua otettih faraonan dvorčah.16 Avramal oli hyvä eliä Saran vuoh: hänel oli äijy lammastu da kozua, lehmiä, oslua, orjua dai orjunaistu, emäččyoslua dai verbl՚uudua.
17 No Ižändy työndi faraonan da hänen käskyläzien piäle pahoi voimattomuzii Avraman akan Saran täh.18 Faraon kučui Avraman da sanoi hänele: «Midä sinä minule ruavoit? Mikse et sanonuh minule, gu Sara on sinun mučoi?19 Mikse sanoit händy sizärekse? Mikse annoit ottua händy minule mučoikse? Täs sinun akku, ota da mene iäre!»20 I faraon käski omile rahvahile, i net ajettih Avramua iäre muaspäi yhtes hänen akanke dai kaikkien eloloinke [i Lotua heijänke].
Глава 12