Выбрать язык
Книги Ветхого Завета
Книги Нового Завета
с русским текстом1 Mado oli kaikis ounahin Ižändän Jumalan luajittulois elättilöis. Se kyzyi naizel: «Tottugo sanoi Jumal: ‘Älgiä syögiä ruajus nimittumas puus’?»2 «Myö voimmo syvvä puun andimii», sanoi naine,3 «Vai sit puus, kudai on ruajun keskel, Jumal sanoi: ‘Älgiä syögiä sen andimii, ni koskiet älgiä, eiga kuoletto!’»4 «Etto kuole», sanoi mado,5 «No Jumal tiedäy: gu työ syönnettö sit puus, teijän silmät avavutah i työ iče roittokseh gu jumalat – tiijustatto hyvän dai pahan.»6 Naine nägi, mittuine hyvä syömizenandai on se puu, se on čoma kaččuo, panou himoh, sikse gu andau tieduo. Häi otti puus da söi, dai ukole andoi – ukko söi yhtes hänenke.
7 Heijän silmät avavuttih, hyö nähtih, gu ollah alasti, da luajittih ičele landehile sive smokvupuun lehtis.
8 Ehtypäiväl hyö kuultih Ižändiä Jumalua kävelemäs ruajus. Adam da hänen akku peityttih Ižändän Jumalan silmis ruajun puuloin tuakse.9 Ižändy Jumal kučui Adamua: «[Аdam,] kus olet?»10 Se vastai: «Minä kuulin Sinun iänen ruajus. Minä varevuin, gu olen alasti, da peityin.»11 Jumal kyzyi: «Ken sinule sanoi, gu sinä olet alasti? Etgo ehki sinä syönnyh sit puus, kuduas Minä kiellin sinuu syömäs?»12 Adam sanoi: «Naine, kuduan Sinä minule annoit, häi andoi minule sen puun andimii, i minä söin.»13 «Mikse sinä sen luajiit?» kyzyi Ižändy Jumal naizel. Se vastai: «Mado muanitti minuu, i minä söin.»
14 Ižändy Jumal sanoi mavole:
– Gu luajiit tämän, sinä olet kirottu
kaikkien kodielättilöin dai meččyelättilöin ies,
rubiet ryydämäh mahalleh
da syömäh pölyy ijän kaiken.
15 Vihan panen Minä sinun da naizen keskeh,
sinun siemenen da naizen siemenen keskeh,
se murendau sinun piän,
a sinä n՚uokkuat händy kandupiäh.
16 Naizele Ižändy Jumal sanoi:
– Minä äijänkerdazesti suurendan sinun kohtun vaivat,
muokis sinä rubiet suamah lapsii.
Sinä rubiet himoiččemah omua ukkuo,
häi rubieu pidämäh sinuu vallas.
17 A Adamale Häi sanoi:
– Gu kerran luajiit muga, kui akku sanoi,
söit puus, kuduas Minä kiellin sinuu da sanoin: ‘Älä syö sit puus’,
kirottu on mua sinun täh.
Muokis rubiet suamah muas elätyksen kaikil elaijan päivil.
18 Mua kazvattau sinule piidoituhjuo da ohtoidu,
pellon heiniä syömäh rubiet,
19 higi očas rubiet suamah oman leivän,
kuni et mene järilleh muah,
kudamas sinä olit otettu,
sikse gu sinä olet pöly,
i menet järilleh pölyh.
20 Adam andoi omale akale nimen Jeva (elos), sikse gu hänes rodih kaikkien eläjien kandumuamo.21 Ižändy Jumal luadii Adamale da hänen akale sovat nahkas da sellitti heidy niilöih.
22 I sanoi Ižändy Jumal: «Ristikanzu rodih nygöi kui yksi Meis: häi tiedäy hyvän dai pahan; nygöi vai ei oijendas omua kätty da ottas andimii elaijan puus, ei syös da ei rubies elämäh ilmazen ijän!»23 I Ižändy Jumal ajoi ristikanzua iäre Edeman savuspäi, gu häi ruadas muadu, kuduas häi on luajittu.24 Häi karkoitti ristikanzan, a Edeman savun päivännouzupuolele pani Heruviman da tulihizen miekan, kudai išköy tuldu joga puoleh, gu vardoija dorogua elaijan puule.
Глава 3