Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
1I ku ühtenzoituz Hristosaha andab rohktust, a hänen armastuz tüništoitab meid, i ku Jumalan Heng ühtenzoitab meid, i ku mö olem hüväsüdäimeližed toine toižele da pidäm hol't toine toižes,2ka täutkat minun ihastust: olgha teil ühtejiččed meletused, ühtejitte armastuz, pidägatoiš kožmuses i ühtes meles.3Algat tehkoi nimidä meletaden vaiše ičetoi polhe, lugekat toine tošt korktembikš da parembikš, mi iče olet.4Algat sagoi hüväd vaiše ičeleze, meletagat toižiš-ki.
5Olgha teiden meled mugoižed-žo, kuti Hristosal Iisusal:6
Hän oli Jumalan vuitte,
no ei pidänus oiktuses,
miše olda ühtes arvos Jumalanke,
7a jäti necen kaiken.
Hän pani ičtaze orjan vuiččele sijale
i tegihe mehen karččeks.
Hän eli mehen mehiden keskes,
8hän alenzoiti ičtaze
i oli kundlijaine surmhasai,
ristale kolendahasai.
9Sen täht Jumal om lendanu
händast ülemba kaikid
i andnu hänele nimen,
kaikid toižid nimid korktemba.
10Iisusan nimen edehe kumardasoiš kaik,
kut taivhas, muga i man päl, i man al,
11i kaikutte su pagiškaha
Tatan Jumalan korktaks arvoks:
«Iisus Hristos om Ižand.»
12Sikš, minun armhad, ku tö olet kaiken kundelnuded mindai, konz olet olnuded minunke, völ enamba kundelkat nügüd', konz en ole teidenke: varaiten da säraiten rakat ičetoi päzutandaks.13Ved' Jumal paneb teid tahtoimaha da tehmaha ičeze hüviden meliden mödhe.14Tehkat kaik buraidamata da ridelmata,15miše oližit vigatomin i puhthin Jumalan lapsin necen manitajan rahvahan keskes, kudamb oli ezmässai jo värištunu. Tö loštat heiden keskes kut tähthad taivhas,16ku pidätoiš elon sanas, i minä voin Hristosan tulendpäivän ülendeldas sil, miše en ole mokičenus tühjan i tühjan tirpnu kibuid.17No ku minun veri valetas sen žertvan päle, kudamban ton, konz služin teiden uskondale, minä üks'kaik olen hüviš meliš da ihastusiš teiden kaikidenke.18Muga tö-ki ihastugat da olgat hüviš meliš minunke ühtes.
19Nadeimoi Ižandaha Iisusaha i uskon, miše voin teravas oigeta Timofejad teidennoks. Konz tedištan, miččed azjad sigä oma, ka minä-ki san rohktust.20Minai ei ole nikeda hänen karttušt, ken todesašti pidäiži hol't teiden azjoiš,21ved' kaik pidäba hol't ezmäi kaiked ičeze azjoiš, a ei Iisusan Hristosan azjoiš.22Tö tedat, miše Timofei ozuti ičtaze hüväks radnikaks: minunke ühtes hän radoi hüvän vestin sanelendas kut poig tatan rindal.23Nadeimoi, miše voin oigeta händast matkha sid'-žo, konz tedištan, midä minei tehtas.24Lujas uskon, miše minei-ki Ižand andab putta teravas teidennoks.
25Nügüd' minä kaiken-se lugen, miše teidennoks tarbiž oigeta Epafrodit, uskond- da radvel'l', kudamban tö oigenzit minunnoks, konz minei pidi abud.26Hän om olnu tuskas teiden polhe i holiš siš, miše tö olet kulnuded hänen läžundas.27Hän tozi-ki läžui, oli jo surman kündusel, no Jumal armahti händast, i ei vaiše händast, a mindai-ki, miše en saiži ut tuskad enččiden tuskiden ližaks.28Da völ sen-ki täht tahtoin teramba oigeta händast, miše tö, ku völ kerdan nägištat händast, ka ihastuižit dai minai-ki oliži vähemb gor'ad.29Ka vasttagat händast Ižandan täht hüväl melel i pidägat sures arvos hänen karččid mehid!30Ved' hän oli jo surman kündusel Hristosan radon täht dai vähäižeta ei pästand ičeze henged, konz abuti minei siš, miš tö et voinugoi abutada.
Глава 2
