Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
1Kaik maksunkeradajad i toižed grähkhižed tuliba Iisusannoks kundelmaha händast.2Farisejad i käskištonopendajad buraižiba kesknezoi: «Nece mez' kaiken om grähkhižidenke i eskai söb heidenke.»
3Siloi Iisus sanui heile ozoitezstarinan:
4«Ku kenel-se teišpäi om sada lambast i üks' segoib, ka ei-ik hän jäta nenid ühesadkümned ühesad omaluižele rahvahatomha maha i ei-ik lähte ecmaha sidä segoinut, kuni löudab sen?5Konz hän löudab lambhan, hän ihastusiš otab sen sel'gha,6i kodihe tuldes hän kucub ičeze sebranikoid i susedoid i sanub heile: ‘Olgat ihastusiš ühtes minunke! Minä löuzin ičein lambhan, kudamb oli segoinu.’7Minä sanun teile: muga om taivhas-ki. Ühtele grähkhižele, kudamb käraudase grähkišpäi, ihastuba sigä enamban mi ühesalekümnele ühesale hüväle mehele, kudambile ei pida kärautas.»
8Naine-ki, kudambal om kümne hobedašt drahm-rahad i ühten hän kadotab, ka ei-ik hän virita lampad i ei-ik pühkiškande lavad i ei-ik eciškande tarkašti sihesai, kuni se raha löudub?9I ku hän löudab sen, ka kucub ičeze sebranikoid i susedoid-naižid i sanub: ‘Olgat ihastusiš ühtes minunke! Minä löuzin rahan, kudamban olin kadotanu.’10Sanun teile, ühtejiččikš ihastuba Jumalan angelad ühten-ki grähkhižen tagut, kudamb käraudase grähkišpäi.»
11Iisus sanui völ:
«Ühtel mehel oli kaks' poigad.12Noremb sanui tatale: ‘Tat, anda minei minun pala kodielospäi.’ Tat jagoi kodielon poigiden keskes.13Päliči päiväs-toižes noremb kogozi kaik, midä hänel oli, i läksi edahaks verhiže maihe. Sigä hän pidi kaik ičeze rahad elädes kebnad elod.14Konz hän oli pidänu kaiken, sihe maha tuli kova näl'g, i hän putui mairheze.15Siloi hän mäni ühten sigälaižen mehennoks i pauksihe radnikaks, i mez' oigenzi händast ičeze pöudole paimendamha sigoid.16Näl'gäs hän tahtoi söda sigoiden sömäd, no sidä-ki niken ei andand hänele.
17Siloi poig il'mestui i meletaškanzi: ‘Kaikil minun tatan radnikoil om külläks sömäd, a minä kolen näl'gha.18Ei, nügüd' minä lähten tatannoks i sanun hänele: Tatam, minä olen tehnu grähkid taivast vaste i sindai vaste.19Minä en ole jo ningoine arvokaz, miše mindai voiži kucta poigaks. Ota mindai ühteks sinun radnikaks.’20Muga hän läksi tatannoks.
Konz poig oli völ edahan, tat nägišti händast, i hänele tegihe žal' poigad. Hän joksi vastha poigale, sebazi händast i tervehti.21Poig sanui hänele: ‘Tatam, minä olen tehnu grähkid taivast vaste i sindai vaste. Minä en ole jo ningoine arvokaz, miše mindai voiži kucta sinun poigaks.’22No tat sanui käskabunikoile: ‘Mängat teramba, togat parahimad sädod i sädatagat händast, pangat hänele sormuz sormhe i kengäd jaugha.23Togat lihav vaza i rikkat. Nügüd' tarbiž söda i praznuida!24Minun poigaine oli kolnu, no eläbzui, hän oli segoinu, no nügüd' löuzihe.’ Muga hö zavodiba praznuida.
25Vanhemb poig oli pöudol. Konz hän tuli läz kodid, hän kulišti pajon, vändon i kargaidusen.26Hän kucui ičezennoks ühten käskabunikan i küzui: ‘Mi nece om?’27Käskabunik sanui: ‘Sinun vel'l' pördihe kodihe. Tataiž käski rikta lihavan vazan, ku sai poigan tagaze tervhen.’28Siloi vanhemb vel'l' kurktui i ei tahtoind mända pert'he. No hänen tataze tuli irdale i kucui händast.29No poig sanui hänele: ‘Kaik nene voded minä radoin vaiše sinun täht i nikonz en jätand sinun käsköd tehmata. A sinä nikonz ed andand minei kozašt-ki, miše minä voižin praznuida sebranikoidenke.30No ku nece sinun poig tuli, nece, kudamb kaiken sinun kodielon rajazi vedeluznaižidenke, ka sinä rikod hänele lihavan vazan!’31Tat sanui hänele: ‘Poigaižem, sinä oled kaiken aigan minunke, i kaik, midä om minun, om sinun.32No nügüd' tarbiž olda ihastusiš da hüviš meliš. Nece sinun vel'l' oli kolnu, no eläbzui, hän oli kadonu, no nügüd' löuzihe.’»
Глава 15
